Alkuperä
Joulu on alkuisin ajalta, jolloin aurinkokultti oli erityisen voimakasta Rooman imperiumissa. 25. joulukuuta auringon alkaessa palata pohjoiselle taivaalle Mithran ja Sol Invictuksen eli auringonjumalan palvojat viettivät dies natalis Solic Invicti –päivää eli voittamattoman auringon syntymäpäivää. 25.12.274 Aurelianus olikin julistanut auringonjumalan, (Sol Invictus) imperiumin tärkeimmäksi suojelijaksi ja Rooman pääjumalaksi. Samaan aikaa juhlittiin myös maanviljelyksen jumala Saturnuksen kunniaksi vietettyä saturnaliajuhlaa, joka alkoi 17.12. ja jatkui 1.1. asti. (New Catholic Encyclopedia). Noiden juhlien aikana kodeissa ja kaduilla juhlittiin, syötiin runsaasti, juopoteltiin ja käyttäydyttiin riehakkaasti. Monet perinteet ja tavat saturnaliasta ja auringonjumalan palvonnasta siirtyivät kristikunnan joulun ja uuden vuoden juhlintaan. Suomessa juhlintaan omaksuttiin monia tapoja myös pakanallisesta kekri-juhlasta. Suomen sana joulu on Etymologisen sanakirjan mukaan tarkoittanut alun perin muinaispohjoismaista keskitalven pakanallista juhlaa.
Valmistelut
Esimerkiksi Kosken Etolan kylälle joulu merkitsi vuoden suurinta juhlaa ja valmistelut olivatkin sen mukaiset ja ne aloitettiin hyvissä ajoin. Jo kesällä alettiin säästää jouluvoita ja syksyllä jäädytettiin pyttyihin maitoa. Maidon säästämiseksi tehtiin runsaasti joulusahtia. Sahti valmistettiin mallasjauhoista ja rukiin imeläjauhoista ja sen tuli olla vahvaa ja valmista 21.12., jolloin juhlahumu alkoi; tuolloin isännät alkoivat keskittyä juomiseen ja humaltumiseen, jotta tähkät seuraavana kesänä olisivat painavia ja raskaita. Ruokaa ja juomaa valmistettiin niin paljon, että siitä riitti jotain jopa helmikuun alkuun. Tavallisesti tehtiin uusia vaatteita varsinkin lapsille, joille hankittiin myös kenkiä. Ennen joulunpyhiä oli pestävä ja kuivatettava suuri pyykki sekä siivottava; lattia kuurattiin tai ainakin lakaistiin (lattia pestiin yleensä vain pari kertaa vuodessa, koska pelättiin sen mätänemistä) ja lattialle levitettiin olkia, joiden päällä joulun aikana myös nukuttiin. Tupaa myös koristeltiin runsaasti, mm seiniä ja kattoa hyödyntäen päreitä. Kynttilät tehtiin lehmäntalista, himmelit oljista. Oljista tehtiin myös pöydän päähän ”olkisitoma”, jota kutsuttiin nimillä joulun kunnia, joulutonttu tai jumala. Kun kaikki taloustyöt oli tehty, isäntä teki ovelle ympyrän sisään piirretyn ristin joulun merkiksi. Jouluvalmisteluihin ja –tapoihin liittyikin runsaasti taikauskoisia tapoja.
Juhla
Joulusaunassa käytiin aikaisin, jotta ehti syödä runsaasti ja juhlia. Jouluillallisella tarjottiin sian-, lehmän- ja/tai lampaankinkkua, lihaperunasoppaa, peruna- ja lanttu-tuuvinkia, päälle kauraryyneistä maitoon keitetty puuro, runsaasti leipää ja voita, makkaroita ja varsinkin sahtia. Jotkut tarjosivat myös liko- eli livekalaa, joka valmistettiin kuivatusta turskasta, hauesta tai kuhasta lipeöimällä. Tavoitteena oli syödä yhdeksän kertaa illan aikana, joten ruokailu aloitettiin aikaisin. Lahden markkinoilta vanhemmat olivat toisinaan ostaneet lapsille mansikka- ja minttukaramelleja (ensimmäinen suomalainen makeistehdas perustettiin v 1890). Talojen juhlimistapojen välillä oli tietysti jonkin verran eroavuuksia. Juhlapyhien hauskanpitoon kuului laulamista, lukemista ja ennen kaikkea leikkimistä.
Joulukuusi
Puiden palvonta kuului tärkeänä osana pakanalliseen palvontaan. Mm Ruotsista ja Norjasta on löytynyt runsaasti 2500-3800 vuoden takaisiksi ajoitettuja kalliokaiverruksia kuusista palvonnan yhteydessä. Ikivihreitä puita, kuten kuusia käytettiin pyhinä vertauskuvina. Ne ovat olleet elämän, elossa säilymisen ja kuolemattomuuden vertauskuvia monissa kulttuureissa (Rock Carvings in the Borderlands). Pakanallisten eurooppalaisten keskuudessa yleinen puun palvonta säilyi kristinuskoon kääntymisen jälkeen. Siihen liittyi erilaisia riittejä ja tapoja kuten joulupuun tuominen taloon keskitalven pyhäpäivien aikaan (Encyclopaedia Britannica). Joulukuusen käytöstä tuli ensin perinne 1500-luvun Saksassa ja sen suosio lisääntyi sen jälkeen kun Britannian kuninkaallinen perhe vuonna 1841 käytti koristeltua kuusta viettäessään joulua. Kuusen kynttilät kuvaavat auringon uudelleen syntymistä ja sitä, että talvipäivänseisauksen jälkeen tulee jälleen valoisaa.
Joulukuusi ja lahjoja
Kosken Etolassa joulukuusi nähtiin ensimmäisen kerran vuonna 1897 kansakoulun joulujuhlassa Pauluksen talossa ja sen käyttö yleistyi 1910-luvulta alkaen. Joulukuusi koristeltiin kynttilöillä, rinkilöillä, kirjavilla papereilla ja karamelleilla.
Joulupukki
Kosken Etolassa joulupukki saattoi olla talosta taloon kiertävä pariskunta, nainen miesten ja mies naisten vaatteissa. He kävivät vain istumassa hiljaa tuvassa. Toisenlaisella pukilla oli vällyt nurin selässä, naamari kasvoilla, pellavista parta ja veteen kastettu vihta häntänä. Pukin partaan oli ehdottomasti annettava sahtia. Pukit kulkivat yksin tai kaksittain. Toisinaan he jopa uhkasivat viedä lapsia mennessään, jos eivät saa, mitä tahtovat. He kulkivat useampana päivänä ja saattoivat pyytää myös yösijaa. Wikipediassa kerrotaan myös, että pukiksi pukeutuminen liittyy hedelmällisyysriittiin ja shamanistiseen perinteeseen. Asuun kuului tuohesta tehty naamari ja nurin käännetty lammasnahkaturkki.
Joululahjat
Muinaisessa roomalaisten Saturnalia-juhlassa, oli tapana vaihtaa lahjoja 24.12. Joululahjojen antaminen alkoi Suomessa varakkaissa perheissä 1800-luvun alussa ja yleistyi 1910-luvulla. Nykyään lahjojen merkitys onkin suuri ja kauppamaailma tarjoaakin valtavasti vaihtoehtoja. Joulukaupan arvo Kaupan liiton mukaan olikin viime vuonna lähes 4,8 mrd euroa.
Joulukirkko
Kun jouluyö oli valvottu ja syöty, alettiin valmistautua kirkkomatkalle. Kylmyyden vuoksi monilla oli taskumatit mukana. Kirkko oli koristeltu; lattialla oli olkia, kruunuissa ja penkkisarjoilla oli kynttilöitä. Koskelta käytiin joulukirkossa myös Lammilla. Yhtenä vuonna Lammin kirkossa eräältä emännältä putosi palava kynttilä penkkisarjan väliin ja sytytti oljet palamaan. Toinen eukko kaatoi ”taskumasustaan” viinaa muka sammukkeeksi ja siitä nousi niin kova roihu, että tungoksessa kuoli monta henkeä. Sen jälkeen olkien käyttö kirkossa kiellettiin.
Eräänä vuonna oli metsästetty runsaasti susia. Vähän ennen joulua rengit nylkivät 10 sutta ja asettivat jouluaattona jäätyneet sudenraadot salaa tien viereen lumihankeen pystyyn, kidat ammollaan, käpälät suorina. Kun kirkkoväki aikaisin jouluaamuna puolihutikkaisena ajoi siitä ohi viinalla virvoitettuine hevosineen, syntyi kauhea meteli. Hevoset pillastuivat, hyppivät pystyyn ja kääntyivät ympäri, naiset huusivat, miehet kiroilivat ja koirat alkoivat vimmatusti haukkua ja rähistä. Moni reki suistui suinpäin hankeen sisältöineen. Vasta päivän valjettua saatiin tietää, mitä susia ne olivat. Siinä moni sai aika riehakkaan kirkkomatkan ja rengit hyvät naurut.
Joulukirkosta kotiin tulo oli kilpa-ajoa sillä se, joka ensimmäisenä ennätti kotiin, sai ensimmäiseksi myös kesällä työnsä tehtyä. Sitten kotona ei tehty muuta kuin maattiin ja syötiin. Taloihin kutsuttiin alustalaiset joulupäivälliselle, muuten ei kylässä käyty.
Liittykö Jeesus jotenkin Jouluun?
Keisari Konstantinus (valtakausi 306-337) teki roomalaiskatolisuudesta Rooman imperiumin virallisen uskonnon ja näin muodostui kristikunta (The Roman Catholic Church). Joulunvietto mainitaan ensimmäisen kerran Filocaluksen kalenterissa, roomalaisessa almanakassa, jonka lähdemateriaali voidaan ajoittaa vuoteen 336 (New Catholic Encyclopedia). Vuonna 350 paavi Julius I julisti joulukuun 25. päivän Kristuksen syntymäpäiväksi. Niinpä auringon kuvan päätettiin edustavan ylösnoussutta Kristusta ja auringonkehrän kuvasta tuli pyhimysten sädekehä. (Encyclopedia of Religion). Sen sijaan, että kristityksi tunnustautuvat olisivat taistelleet pakanallisia tapoja ja pyhäpäiviä vastaan, he päättivät yhtyä niiden viettoon. Tiedetään, että Jeesus ei syntynyt joulukuussa vaan aiemmin syksyllä. Joulua ei tunnettu alkukristillisyydessä, eivätkä kristityt viettäneet kenenkään syntymäpäiviä, koska se oli pakanallinen tapa, johon liittyy taikauskoa. Onko juhlan alkuperällä sitten väliä? Useimmille ei, mutta monille on ja he haluavatkin juhlia ja viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa eri aikoina pitkin vuotta ilman kalenterin määräämiä päiviä ja haluavat auttaa toisia ja antavat lahjoja mielellään milloin tahansa odottamatta mitään vastineeksi. Lapsistakin on mahtavaa saada yllätyslahjoja pitkin vuotta.
Tähän loppuun talviaikaan sopiva runo kosken murteella 1880-luvun lopulta:
Pimiä ol yä / liukas ol jiä / ku piäskyse piä / nii perhana viä / ku siihe liuskahtie / nii monta päivie viel jälkie / piätä kovast huimasie.
Mukavaa talvea kaikille!
Lähteet: Paikallishistoriaa: Kotiseutu-Suomen kotiseutututkimuksen äänenkannattaja, n:o 2 1930 Etola, Hyväll on nimie paljo Ritva Poutiainen, Sodan ja rauhan ajat – Kosken historiaa, ihmisiä ja elämää Juhani Aromäki, Kosken pitäjän vaiheita Aura Jurva, Antiikin historiaa: Wikipedia/joulu, jw.org -verkkokirjasto/joulu
