Hämeenkosken Seuralassa saatiin syyslauantaina 6.10.2018 nauttia erinomaisesta konsertista. Yleisön toivottivat konserttiin tervetulleeksi ensin Koski-seuran puheenjohtaja Kari Kaivola ja sitten konsertin primusmoottorina toimineen Studio Kalima Oy:n puolesta Sirkku Kalima.
Musiikin monitoimimies ja musiikkineuvos Seppo Hovin säestyksellä ja juontamana loihtivat sopraano Mari Palo ja baritoni Hannu Lehtonen salin täydelle yleisölle nautittavaksi musiikkielämyksen, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. Oskar Merikannon syntymän 150-vuotisjuhlien kunniaksi konsertin aluksi Mari ja Hannu lauloivat Merikannon säveltämän ”Onnelliset”. Seppo Hovi johdatteli yleisön ajatuksia sujuvasti kansallisromantiikasta gondoliin ja niinpä seuraavaksi saimmekin kuulla Hannun tulkitsemana Merikannon iki-ihanan ”Anniina” -laulun.
Konsertin oopperaosuuden aloitti Giacomo Puccinin säveltämä, vuonna 1917 ensiesityksensä saaneen Gianni Schicchi -oopperan Laurettan aaria ”O mio babbino caro”. Mari Palon upea tulkinta tästä sydäntä särkevästä laulusta saattoi saada jonkun kuulijoista jopa kyynelehtimään. Seppo Hovin mukaan meillä Suomessa oopperoiden säveltämiselle ei alkuun tahtonut löytyä selkeää suomalaista linjaa. Georg Malmsten lauloi itsekin alkuun oopperassa ja sävelsi koskettavan ”Vanhan merimiehen koti-ikävä” -laulun. Sen Hannu Lehtonen nyt tulkitsi upeasti. Operetin maailmasta konserttiin oli valittu Franz Leharin säveltämästä Iloinen leski -operetista tuttu ”Vilja” -laulu, jonka puolestaan lauloi Mari Palo.
Viihde laadukkaana muuttuu taiteeksi ja Suomessa sota-aikana viihde olikin yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Ajanviete ja korkeakulttuuri löivät kättä, kun kaiken sorttiset esiintyjät kiersivät nostattamassa taistelevien joukkojen mielialoja. Niin myös Georg Malmsten esiintyi viihdytysjoukoissa. Hänen tuotannostaan kuulimme nyt Hannu Lehtosen esittämänä ”Ilta skanssissa”, jota Hovi asiaankuuluvasti säesti haitarilla. Kohta perään Lehtonen lausui runon ”Minä kaunista unta näin”. Edelleen Hovin haitarisäestyksellä Hannu Lehtonen esitti Toivo Kärjen sävellyksen ”Katuviertä pitkin”. Sotien jälkeen radio-ohjelmat olivat vielä kovin vakavamielisiä mutta elokuvissa yleisö pääsi jo kuulemaan iskelmiä. Ensimmäisen musiikin Jussi-palkinnon saaneesta elokuvasta Rion yö esittivät Mari ja Hannu seuraavaksi hauskan rumban ”Carmen Conchita”.
1950-luvulla ja jo sota-aikanakin Kauko Käyhkön ääni tuli monelle radion kuuntelijalle tutuksi. Hannu Lehtosen pehmeä baritoniääni sopi hyvin seuraavaksi kuultuun, Käyhkön tunnetuksi tekemään suviserenaadiin ”Taa metsien”. Selkeää jazz-musiikkia puolestaan edusti Hannu Lehtosen saksofonilla tunteella tulkitsema ”Misty”, jonka oli säveltänyt Erroll Carner.
Mari Palo pääsi puolestaan koettelemaan korkeilla äänillään Seuralan seinärappauksien kuntoa Leonard Bernsteinin kappaleella ”Somewhere” musikaalista West side story. Viimeisenä esityksenä ennen väliaikaa kuultiin vielä Marin ja Hannun yhdessä laulamana Topi Kärjen sävellys ”Vanhan veräjän luona”.
Koski-seuran talkooväki oli leiponut ja loihtinut yleisölle Seuralan kahvioon herkullisen kahvipöydän muhkeine leivoksineen. Iloinen puheensorina täytti väliajalla kahvion.
Konsertin jälkimmäisen osan aloitti Marin ja Hannun yhdessä tulkitsema italoiskelmä ”Ensi kerran” (Come prima). Sen on säveltänyt Paola Enzo. Laulun ohessa Mari ja Hannu pyörähtelivät muutaman tanssiaskeleenkin. 1950-luvulla juuri italialainen iskelmä rantautui Suomeen. Myös Amerikasta tuli vaikutteita, kuten Ella Fitzgeraldin ”Lullaby of Birdland”, jonka asiaankuuluvasti jatsahtavalla tyylillä yleisölle esitti Mari Palo. Esimerkkinä 1960-luvun lattareista kuultiin seuraavaksi Pirkko Mannolan aikoinaan laulama ”Autoajelulla” Marin ja Hannun yhteisenä esityksenä.
1960-luvun lopulla alettiin Suomessa säveltää kantaaottavia lauluja. Konsertissa kuultiin näistä esimerkkinä Kaj Chydeniuksen säveltämä ”Sinua, sinua rakastan”. Hannu lauloi ja soitti tietenkin myös teoksen saksofoniosuudet Marin ja Sepon hoitaessa taustakuoro-osuudet. Hannu Lehtonen on Suomessa toinen soittaja, jolla on saksofonin soiton diplomitutkinto. Sen sai yleisökin huomata, kun seuraava teos oli Joseph DeLucan säveltämä ”Beautiful Colorado”. Sen soitossa Hannun taidot pääsivät todella oikeuksiinsa. Kyllä oli Seppo Hovillakin varattuna teosta varten pitkä nuottipaperi, jota Mari Palokin joutui kesken esityksen kokoilemaan. Sitten olikin taas Marin aika päästä laulamaan. Rauli Badding Somerjoen ”Valot” ja Lasse Mårtensonin iki-ihana ”Myrskyluodon Maija” osuivat ja upposivat yleisöön. Jälkimmäinen kappalehan lienee edelleenkin Suomen myydyimpiä pianonuottikappaleita.
Helismaan jälkeen Suomen musiikkitaivaalle nousi mm. Junnu Vainio. Hänen tuotannostaan saimme kuulla Hannu Lehtosen esittämänä ”Ääretön aava”. Vainio oli kuulemma kirjoittanut teoksen Eino Grönille 50-vuotislahjaksi. ”Maria de Buenos Aires”, Astor Piazzolan säveltämä nopearytminen argentiinalainen tango laittoi seuraavaksi Mari Palon espanjankielen lausunnan koetukselle. Erinomaisesti hän siitä selviytyi. Hannu Lehtonen pääsi puolestaan tunnelmoimaan Olavi Virran kuuluisaksi tekemän ja alun perin Gualtiero Malgonin säveltämän ”Hopeinen kuu” -kappaleen esittäjänä. Ja tottahan toki Hannu myös itse soitti teokseen asiaankuuluvat saksofoniosuudet.
Viimeisenä varsinaisena mutta ei suinkaan vähäisimpänä ohjelmanumerona yleisö sai kuulla Marin ja Hannun herkän yhteistulkinnan Andrew Lloyd Webberin ”All I ask of You” musikaalista Oopperan kummitus. Mutta kuten usein, niin nytkin, seisaalleen nousten suosiotaan osoittanut yleisö sai ylimääräisen laulunsa. Tällä kertaa se oli hyvän yön toivotus italiaksi ”Buona notte bambino mio”, säveltäjänään Rocco Granata.
Konsertin jälkikommenteista päätellen yleisö oli konserttiin varsin tyytyväinen. Monet tulivatkin artisteja oikein henkilökohtaisesti kiittelemään. Myös tilaisuuden järjestäjille jäi päivästä hyvä mieli. Lämmin kiitos vielä Koski-seuran puolesta kaikille tilaisuuden järjestelytalkoisiin osallistuneille!
