En muista Kosken Metsästysseuran perustamista, kun synnyin vuosi sen jälkeen. Henkilökohtaiselta asia minusta tuntuu, kun perustamispöytäkirjan mukaan myös isoisäni oli mukana kokouksessa. Seuralla on ollut merkittävä vaikutus koskelaisen metsästyskulttuurin kehittämisessä, mutta laajemmin koko paikkakunnan yhteisöllisyyden ja yhdistystoiminnan muotoutumisessa.

Toki Koskella metsästettiin jo paljon ennen vuotta 1946. Aura Jurva kuvaa vuonna 1942 ilmestyneessä teoksessaan Kosken pitäjän vaiheita neljä vuotta ennen metsästysseuran perustamista metsästyksen historiaa Koskella seuraavasti:

” 1800-luvun alkupuolella oli Koskella vielä runsaasti susia, samoin kuin naapuripitäjissäkin. Karhujakin oli vielä tähän aikaan melko runsaasti Etelä-Suomessa vaikkakaan ei niin paljon kuin Itä-Suomessa. Viimeinen karhu lienee tapettu Koskella vuonna 1885.”

Jurva mainitsee hirvikannan suuret vaihtelut 1800- ja 1900 luvulla ja ajoittaisen liikametsästyksen. Kanalinnut olivat kirjan ilmestymisajankohtana hänen mielestään lähes hävinneet.

Kosken metsästysseura perustettiin juuri oikeaan aikaan muun muassa turvaamaan riistakantojen myönteinen ja tasainen kehitys. Joidenkin riistalajien rauhoittaminen metsästykseltä ja muut riistahoidontoimenpiteet ovat vuosikymmenien kuluessa vaikuttaneet siihen, että Hämeenkoskella on säilynyt monipuolinen riistakanta. Tämä toiminta on tukenut myös muun luonnon hyvinvointia. Riistaeläimet voivat hyvin vain siellä, missä luonto on tasapainossa. Itsekin metsästystä harrastavana arvostan sitä työtä, jota järjestäytynyt, paikallistasolla hoidettu metsästys tekee luontomme hyväksi.

Metsästysseurat ovat tärkeä osa suomalaista paikallisdemokratiaa ja mahdollistavat ihmisten osallistumisen heitä lähellä olevien asioiden käsittelyyn. Valtion hallinnolla olisi mielestäni hyvä syy harkita niiden asioiden määrän lisäämistä, joista voidaan paikallisesti päättää. Kosken Metsästysseura on esimerkillisesti tätä työtä hyvin koskelaisella ja määrätietoisella tavalla tehnyt.

Koskelaisen identiteetin säilyttäjänä Kosken Metsästysseura on tehnyt hyvää työtä. Kun tunnen jonkin verran jäseniänne, olen huomannut, että varsin monilla on asuinpaikka jossakin muualla kuin Hämeenkoskella. Tämä on käsittääkseni merkki siitä, että kiintymys Hämeenkoskeen ja sen maisemaan säilyy siitä huolimatta, että työn tai muun syyn takia Hämeenkoskelta on pois muutettu. Tänne on aina hyvä palata. Nyt vuoden verran taas aktiivisemmin toimineella Koski-seuralla on vähän samanlainen tilanne. Muualla asuvat entiset hämeenkoskelaiset tai muuten tänne siteitä omaavat ovat aktiivisesti jäseniksemme liittyneet. Molemmille seuroille on myös tulevaisuudessa todennäköistä, että ne tällä paikkakunnalla pysyvät. Maisemaa, maita ja historiaa on vaikea muualle siirtää.

Koski-seuran puolesta onnittelemme 70-vuotiasta Kosken Metsästysseuraa ja toivotamme menestystä tärkeässä työssä jäsenistönne ja Hämeenkosken pitäjän hyväksi.

Ohessa myös pari valokuvaa metsästyksestä Koskella reilut 100 vuotta sitten. Ryhdikkäitä olivat koskelaiset metsästäjät tuolloinkin.

Kari Kaivola Koski-seura r.y.

ks_vk1019_02

Total Page Visits: 19 - Today Page Visits: 1