Kuluneen vuoden itsenäisyyspäivän juhliemme dokumentoinnin yhteydessä lupasimme julkaista myös juhlan puheita. Tässä saatte luettaviksenne niistä kaksi, Juuso Torvisen puhe sankarihaudalla sekä Aki Markkolan tervehdyspuheen Seuralan juhlassa.

Juuso Torvinen
Arvoisat kuulijat, hyvät itsenäisyyspäivän juhlijat!

Kansalliset juhlapäivät, erityisesti sellaiset juhlapäivät, jotka saavat tavallisenkin ihmisen rauhoittumaan kaiken kiireen keskellä, ovat nykypäivänä erittäin arvokkaita. Nykypäivänä perinteet ja niiden arvostaminen saattaa kaiken kiireen keskellä unohtua. Olisi siis erittäin arvokasta uhrata edes pieni ajatus sille, minkä takia tänään juhlimme itsenäisyyttämme vapaana kansakuntana. Näin historian opiskelijalle tällä päivällä on erityinen paikka omassa kalenterissani. 6. päivä joulukuuta on itselleni vuoden arvokkaimpia juhlia, ja sillä onkin tärkeä tehtävä kansakuntamme muistin ja muistojen vahvistajana. Joka vuosi tasavallan presidentin linnan juhlissa, ja muissa itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa ympäri maata, veteraanit ovat tärkeimpiä kutsuvieraita. Tämä päivä on erityisesti arvostuksen päivä näille miehille ja naisille, joiden ansiosta oma Suomemme sai vuosikymmeniä sitten säilytettyä itsenäisyytensä.

Historia ja erityisesti oman kansakuntamme historia on aina ollut lähellä sydäntäni. Päivänä, jolloin juhlimme vapaata isänmaatamme, tulisi meidän kaikkien antaa edes pieni ajatus heille, joiden ansiota tänään voimme juhlia. Ilman näitä sankareita, asiat voisivat olla täysin toisin. Tähän maahan on haudattu 62 koskelaista kansakuntamme puolustajaa, jotka omalla panoksellaan olivat puolustamassa suomalaisille sitä kaikkein tärkeintä, vapautta. He olivat mukana mahdollistamassa kaikkea tätä hyvää, antamalle sen kaikista kalleimman, oman henkensä, rakkaan isänmaamme itsenäisyyden puolesta.

Marraskuun 30. päivä tuli kuluneeksi kahdeksankymmentä vuotta talvisodan syttymisestä. Vähän aiemmin Neuvostoliitto oli lavastanut Mainilan laukaukset, joilla se oikeutti ja perusteli sodan aloituksen puolustuksellisena toimenpiteenä. Tästä alkoi 105 kunnianpäivää sotien lähes ylivoimaista vastustajaa vastaan sekä uudelleen vielä välirauhan jälkeen. Kaikki palvelusikäiset miehet kutsuttiin armeijan joukkoihin puolustamaan maatamme. Mukana olivat nämä pioneerikomppania 22. kuuluneet koskelaiset miehet. Nämä miehet yhdessä kanssaveljiensä kanssa omistivat elämänsä isänmaalle ja näin ollen mahdollistivat meidänkin tulevaisuutemme. Vihollisen vyöryessä idästä, ei näillä miehillä ollut muuta mahdollisuutta, kuin asettua puolustamaan yhdessä sitä, mikä oli jo kerran saavutettu. Kansakuntamme itsenäisyyden puolustaminen oli asetettava omien haaveiden ja odotusten edelle. Näillä puolustajilla ei ollut mahdollisuutta muuhun. Sota oli todellista ja koko kansakunta koskettavaa. Jokainen mies ja jokainen nainen antoi oman panoksensa itsenäisyyden säilyttämisen puolesta.

Omalle sukupolvelleni sota on tuttu lähinnä vain teoriassa. Sodasta ja sen tapahtumista on kuultu koulussa, luettu kirjoista ja nähty valkokankaalta, mutta meillä ei ole siitä omakohtaista kokemusta. On vaikeaa käsittää edellisten sukupolvien antamia uhrauksia. Sankarihaudoilla jokainen meistä saa olla kiitollinen heille, jotka ovat varjelleet maamme rajoja ja jotka antoivat elämänsä tai terveytensä, jotta meidän ei ole tarvinnut kokea sodan kauheuksia.

Luen V. A. Koskenniemen runon Rajamiesten marssi, joka kertoo sodassa mukana olleen nuoren ajatuksia. 

Me valvomme tuulessa, tuiskussa rajan,
missä hiipii kyttäin askelet arat,
me turvaamme tuholta kotimme majan,
me suojaamme Suomen peltojen sarat,
me katsomme syvään selkosen yöhön,
jott ei aamu vainon viestejä toisi,
jotta raatajat rauhassa nukkua voisi
ja herätä huoletta huomenen työhön.

Rakovalkeilla, Otavan alla,
me opimme korpien sankarisadut,
miten isästä poikaan kunnialla
ovat hiihdetyt Suomen miesten ladut,
miten suur oli urhojen, uhrien luku,
miten syvät haavat vainon ajan.
Me valvomme tuulessa, tuiskussa rajan,
ole rauhassa, Suomi, ei vartios nuku.

Me olemme saaneet syntyä maahan, jonka vapauden edelliset sukupolvet ovat turvanneet. Olemme saaneet elää hyvinvointiyhteiskunnassa, jota sotien runtelemasta maasta on yhdessä rakennettu. Tänään, Suomen itsenäisyyspäivänä, sinivalkoiset kynttilät syttyvät ikkunoihin illan hämärtyessä. Maamme -laulu kajahtaa eri puolilla Suomea kiitoksena isänmaasta ja sen eteen tehdyistä urotöistä. Älkäämme siis unohtako historiaamme, vaan ottakaamme opiksemme siitä, sillä se, joka ei tunne tai tiedä historiaansa on vanhan sanonnan mukaan tuleva toistamaan sitä. Jatkakaamme kiitollisin sydämin edellisten sukupolvien tekemää hienoa ja arvokasta työtä.

Aki Markkola
Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat juhlavieraat!

Lämpimästi tervetuloa tänne Hollolan kunnan itsenäisyyspäiväjuhlaan Seuralaan!

Tänään juhlimme Suomen 102-vuotista itsenäisyyttä. Meistä monien päivä on alkanut juhla jumalanpalveluksilla Hollolan ja Hämeenkosken kirkoissa jatkuen muistohetkillä, sankarivainajien haudoilla, Karjalaan jääneiden vainajien, Vapaussoturien, Vakaumuksensa puolesta kaatuneiden, J.K. Paasikiven syntymäpaikan ja kenraalimajuri Laguksen muistomerkeillä.

Koko Hollolan kattava Itsenäisyyspäivän juhla järjestetään nyt ensimmäistä kertaa täällä Seuralassa Hämeenkosken pitäjässä. Mielestäni on erittäin hienoa, että tätä arvokasta kansan juhlaa kierrätetään kunnan isoimmissa osakeskuksissa.

Nyt kun olemme kuntaliitoksen jälkeen ensimmäistä kertaa täällä Hämeenkosken pitäjässä juhlimassa itsenäisyyttämme, niin haluan nostaa esiin, joitakin pitäjän alueen merkittävimpiä paikkoja ja henkilöitä liittyen itsenäisyyteemme.

Ensimmäisenä haluan mainita Huljalan kylän ja saunan, jossa presidentti Juho Kusti Paasikivi syntyi. Sauna valitettavasti paloi 1918 kansalaissodan viimeisissä taisteluissa, mutta 1961 syntymäpaikalle pystytettiin muistomerkki. Samana vuonna myös Lahteen paljastettiin JK Paasikiven muistomerkki ja lainaankin nyt otteen presidentti Kekkosen Lahdessa pitämästä puheesta.

”Tämä patsas kertoo jälkipolville suomalaisesta valtiomiehestä, joka pelasti maan vapauden ja itsenäisyyden sekä johdatti kansamme henkisestä masennuksesta ja epätoivosta uuden tulevaisuuden uskoon ja vakaantuviin rauhanaikaisiin oloihin.” Ei siis ihme, että Paasikiven muistomerkkejä on useampia ja vielä tälläkin hetkellä Paasikivi-seuroja on kymmenittäin.

Mainittakoon myös, että ensi vuosi on juhlavuosi kun Paasikiven syntymästä on kulunut 150 vuotta.

Seuraavaksi haluan mainita Ernest Ruben Laguksen, joka on syntynyt Kosken pitäjässä Käikälän kartanossa. Lagus nimitettiin 22. heinäkuuta 1941 ensimmäisenä Suomen armeijassa Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Perusteluna mainittiin seuraavaa: ”Eversti Lagus ja hänen joukkonsa ovat kovin taisteluin vapauttaneet huomattavan osan Laatokan Karjalaa ja ylittäneet aikaisemman valtakunnanrajan”. Syksyllä 1941 eversti ylennettiin myös kenraalimajuriksi. Ruben Lagus tunnettiin liikkuvana komentajana, joka oli paljon joukkojensa parissa ja vaikutti henkilökohtaisesti divisioonan henkeen ja suorituskykyyn.

1974 toteutui sotaveteraanien synnyttämä ajatus kenraalimajuri Ruben Laguksen muistomerkistä Hämeenkoskelle. Muistomerkissä lukee näin: ”Ernest Ruben Lagus, jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari n:o 1, panssaridivisioonan komentaja sodassa 1941 – 1945. Kosken Hl Käikälässä syntyneelle soturille aseveljiltä, v. 1974.” Muistomerkin tavoitteena on toimia myös suomalaisuuden sisusymbolina ja yhdyssiteenä tuleville sukupolville.

Merkittävinä maamerkkeinä haluan mainita myös rakennuksen, jossa nyt olemme. Uusi seurahuone joka nykyään tunnetaan Seuralana, on valmistunut vuonna 1940. Talvisodan aikana tämä rakennus suojasi 500 miestä ja alakerrasta löytyi mm. ampumarata.

Pitäjän alueelta nostan esiin myös korsun, jonka Kosken sotaveteraanit rakensivat 1972 muistoksi sota-ajoista tuleville sukupolville. Korsu sijaitsee pitäjän museoalueella.

Yhtälailla Hollolan kunnanviraston keskeisimmällä paikalla sijaitsee Isän maan puolesta muistotaulu, muistona itsenäisyyden vaatimista uhrauksista. Hollolassa tehdään myös äärettömän tärkeää työtä kotiseutuyhdistyksen, toimesta, joka julkaisee mm. kotiseutukirjaa, mikä osaltaan vahvistaa kotiseutuhistoriaa.

Arvoisat sotaveteraanit, hyvät juhlavieraat!

Itsenäisyys, itsenäisyydestä taisteleminen ja yhteiskunnan jälleen rakentaminen ovat olleet koko kansakunnan yhteisiä ponnistuksia. Eri alueiden muistot, kertomukset ja muistomerkit vaihtelevat, mutta niitä kaikkia yhdistää, sukupolvien tekemät suuret uhraukset, koko kansakunnan periksiantamattomuus, ja yhdessä tekeminen, toisiimme luottaen. Lujalla työnteolla ja yhteiskunnassamme vaikuttavilla arvoilla voimme olla ylpeitä pienestä Suomestamme. Myös muuhun maailmaan verratessa, olemme menestyneet erinomaisesti.

Tilastokeskus on etsinyt maailmalta näkemyksiä, missä olemme onnistuneet erityisen hyvin. Haluan mainita tässä muutamia kohtia.

Suomesta on noussut maailman vakain valtio, vapain maa.

Suomi tuottaa kokoonsa nähden eniten hyvää ihmiskunnalle, suomi on maailman paras maa ihmisten perusoikeuksien suojelemisessa.

Lisäksi Suomalaiset ovat eurooppalaisista tyytyväisimpiä elämäänsä.

EU-maita vertailtaessa Suomalaisten luottamus oikeusjärjestelmään, poliisiin ja puolustusvoimiin on suurinta.

Luottamme mediaan EU-maiden kansalaisista eniten. Suomalaisten luottamus muihin ihmisiin on Euroopan suurinta.

Suomi on maailman onnellisin maa.
Näitä tilastoihin perustuvia pienen suomen kansakunnan aikaansaannoksia lukiessa voi olla erittäin ylpeä siitä, että on suomalainen. Meidän tehtävämme on huolehtia, tästä perinnöstä jonka olemme saaneet ja olla unohtamatta uhrauksia joita edelliset sukupolvet ovat joutuneet tekemään. Erityisenä tehtävänämme on huolehtia sotaveteraaneista ja pitää historiamme aina esillä.

Tämä kaikki on hyvä muistaa, tänäkin päivänä vaikka teknologia avulla meille on auennut koko maailman. Nykyään voit seurata lähes mitä vain reaaliaikaisesti. Tällä viikolla pystyit seuraamaan reaaliaikaisesti eduskuntatalon neuvotteluhuoneiden ovia ja hallituksemme vaiheita. Pystyt lukemaan Yhdysvaltojen presidentin twitter-virtaa. Voit seurata ilmastokokousten etenemistä. Suomalaisuuden lisäksi voit olla kotisohvalta käsin, myös maailmankansalainen. Voit luoda laajoja verkostoja ympäri maailmaa.

Kaikesta huolimatta meidän tulee muistaa historiamme, ketä me olemme ja mistä tulemme, meidän on yksilöinä ja kansana huolehdittava läheisimmistämme ja toisistamme. Vielä tänä päivänäkin meidän on varmistettava että tarvittaessa pärjäämme myös yksin yhtenä kansakuntana toisiimme tukeutuen.

Arvoisat juhlavieraat, toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi tänne itsenäisyyspäivän juhlaan ja haluan kiitää Koski-seuraa, Hollolan kuntaa ja isoa talkoolaisjoukkoa, jotka ovat mahdollistaneet tämän upean tilaisuuden järjestämisen.

Toivotan oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja tervetuloa!

Total Page Visits: 11 - Today Page Visits: 1